perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hevosella pääsee

Pohjoisen Vaimolle voi laittaa pisteet kotiin pitkästä harkinta-ajasta. Joitakin juttuja pitää muhia ja mutustella kunnolla (siis suurinta osaa), ja sittenkin vielä olla kovasti vastaan. Kuten yksityisautoilua. Näreet alkoivat kuitenkin olla niin, että kun kumpikaan perheen vanhemmista ei omannut ajokorttia, ja Appi, vaikkakin autollinen, on puolisokea, jossain vaiheessa tuli ilmoille ajatus että EHKÄPÄ kuitenkin. Maapallo saattaa siltikin joko pelastua tai tuhoutua, tosin todellisuudessa Moskovan apokalyptisessa ruudussa on jo suuri raksi.  Miljoonia autoja, miljoonilla ihmisillä. Ja Pohjoisen Vaimon perhe ilmoittautui jonon jatkoksi sinä päivänä, kun Vaimo marssi summamutikassa lähimpään autokouluun.

Teoriatunnit olivat mitä mainion paikka taaperovaiheen uuvuttamalle perheenäidille. Täydellisen monotonisella äänellä kolmisenkymmentä tuntia autoilun teoriaa venäjäksi, varsin symppiksen eläkeläismiehen vetämänä, antoi pari kertaa viikossa oikeuden päivätirsoihin. Pohjoisen Vaimo teki muistiinpanoja välillä kynän tipahtaessa kädestä kesken lauseen, sitten häipyen pariksi minuutiksi tunnustelemaan teoriankirjan tuntua poski-poskea vasten, parin sylkitipan hellästi tahratessa risteyksen ajojärjestystä.

Tuntien ollessa jo lähes lopussa, oli aika kokeilla autoilua käytännössä. Ja voi sitä menoa kuoppaisella parkkiksella, Nissanin hyvässä huomassa! Vuodenajan ollessa kevät, autokoulu, sekä parkkiskin oli ruuhkautunut. Siinä he jonossa nököttivät Datsuneissaan ja Ladoissaan (ja siinä yhdessä Nissanissa) odottaen vuoroa peruutusparkkeeraukseen, tai pujotteluun. Kaupunkiajo tarkoitti yhden metroalueen sisällä sahaamista, sillä isoilla teillä, kuten Leninsky Prospektilla, ei saa lain mukaan ajaa ajo-opetus autoja. Se myöskin tarkoitti maksimissaan neljänkympin tuntinopeutta, ja jonkin ihmeen takia myös ainoastaan kahden vaihteen käyttämistä.

Kesän tullen Pohjoisen Vaimo oli tilanteessa, mihin hän ei ollut koskaan tavoitellut pääsevänsä: teoria oli päästy heittämällä läpi joten nyt oli pakko mennä kokeilemaan ajokoetta. Ystäväpiiri oli  tunnelmissa mukana- Ystävättären aviopuoliso Viidakkopuhelinmies ei ollut koskaan päässyt ajokoetta läpi, eikä myöskään hänen kaverinsa Alkuasukasmies. Anoppi ei ollut ikinä harkinnutkaan ajamista. Ja jos jotain, niin ajokoulun teorian tunneilta Pohjoisen Vaimo oli oppinut, että hyvin yleisesti ajokokeessa käydään yli kymmenen kertaa ennen sen läpäisemistä.

Näin sitä sitten mentiin ensin ratikalla, ja jatkaen metrolla, suurensuuren kuopattoman parkkiksen laidalle. Mitä aikaisemmin tuli, sitä paremmat mahdollisuudet oli kokeilla ajoa seuraavan 24h aikana. Jonossa oli päivästä riippuen  kymmenestä pariin sataan hermostunutta ajokokelasta. Jännityksen, kuumuuden ja nälän vauhdittaessa Pohjoisen Vaimoa hyvään suoritukseen, polvien muuttuessa velliksi ja aivojen sopaksi, hän kuuli sukunimensä huudettavan aina uudelleen. Niin kaunis, hikinen ja hermostuttava, oli kesä 2012.

Pohjoisen Vaimoa tervehti joka kerta arpinaamainen poliisimies aurinkolasiensa takaa, koruttomasti ja tuimasti. Samat paperit luettiin, ohjeet toistettiin kuivasti ja nopeasti. Tallentava videokamera napsaistiin käyntiin ja muistutettiin että ajon aikana kannattaa varoa sanojaan, lahjomista ei missään muodossa hyväksytä ja että kokeen valvojalta ei ole oikeutta kysyä yhtään mitään. Epäonnen kantamoisena ajokokeessa käytettävä auto oli tuliterä Ford Mondeo, jonka käsittely ei tuntunut millään tavalla vastaavan 20v vanhan Nissanin ajamista. Vaihteet toimivat moitteettomasti, kytkin oli herkkä kuin teini-ikäisen mieli.

Ensimmäiselle kerralla Ford kosahti heti mäkilähdössä, kiitos sen herkän kytkimen. Toisella kerralla taasen Pohjoisen Vaimo aloitti pujottelun väärästä päästä kenttää- aloituspaikkoja oli kolme, ja ne kaikki lähtivät eri suuntaan. Aloitussuunta olisi pitänyt kuulemma itse ymmärtää. Kolmannella kerralla edellisistä virheistä viisastuneena, Pohjoisen Vaimo sai koko kentän läpi. Neljännellä kerralla hän hurjasteli kaupunkiajossa parin kilometrin ylinopeutta. Tämän urhean rupeaman jälkeen hänen oli käytävä tervehtimässä samoja poliiseja sisätiloissa, sillä teoriakoe tuli uusia. Tietenkin- heittämällä läpi, jonka perään tuli parin viikon lakisääteinen tauko. Ja eikun takaisin sen saman kuumottavan parkkiksen laidalle. Ensin ratikalla, sitten jatkaen metrolla.

Koska viides kerta onnen löytää, tai Arpinaama oli jo kyllästynyt Pohjoisen Vaimon seuraan Mondeon etupenkillä, kyllä, ajokoe meni läpi.  Vaihtoehtoisesti taasen se oli ollutkin yksipuolista rakkautta ensisilmäyksellä,  sillä minuutti ennen kaupunkiajon loppumista Arpinaama sai hillittömän yskäkohtauksen lähes tikahtuen. Pohjoisen Vaimo tästä säikähtäen vähensi nopeutta siihen sallittuun neljään kymppiin juuri oikealla hetkellä, kysellen Arpinaamalta mikä on hätänä. Todella Monta Kertaa. Arpinaama pyysi Pohjoisen Vaimoa parkkeeraamaan tien laitaan, napsautti kameran pois päältä ja huusi. Kovaa. "Onhan se nyt perkele että et ymmärrä hiljentää vauhtia vaikka olen kuinka kauan tässä köhinyt, kyllähän sinun olisi jo aika päästä tästä helvetin ajokokeesta läpi. Olisit pitänyt vain naamasi ummessa etkä kysellyt vointiani, nyt se on kaikki tallentunut kameralle, ja jos joku muu kuin minä katsoo sen läpi, voin menettää virkani!!!"

Seuraavana lauantaina Pohjoisen Vaimo kävi noutamassa poliisiasemalta ajokorttinsa. Arpinaama oli tiskin takana nauraen kuorossa muiden kanssa vitseille, mutta lopetti heti huomattuaan sen erään suomalaisen naisen. Kun ensimmäisestä laatikosta ei löytynyt korttia, Arpinaaman otsalle kohosi hiki, kavereiden vielä jatkaessa lyömättömän hyviä juttujaan. "Eiköhän se ole vielä toisessa huoneessa, juurihan se tehtiin", yksi poliiseista totesi. Ja niin olikin. Tuore, söpönvaaleanpunainen, venäläinen ajokortti.

-----------------------------------------------

Käsi sydämellä- kyllä, tämä entinen maailman pelastaja on yksityisautoillut pian jo neljä vuotta. Jopas se aika--!!! Ja koska suomalaisia on ilmeisimmin autonratissa Venäjällä muitakin kuin hän (ja koska hän nyt vain luonnostaan on niin asiantunteva ihminen), niin Pohjoisen Vaimo ajatteli laittaa seuraavan postin tulemaan aiheella Vinkkejä Venäjän Teille.  Kaikkein parhaimman hän tosin oppi jo siltä ihastuttavan monotoniselta teorian opettajaltaan, ja se tulee jo etukäteen:
Ystupi Dorogu Duraky-  Anna Tietä Idiootille.






Ei kommentteja: