lauantai 30. huhtikuuta 2016

Mushik- Äijä

Nuorukainen kävelee pientä rinnettä ylös kainalossaan lähes itsensä kokoinen, vaaleanpunainen nallekarhu. Hänellä on ikää tuskin kahtakymmentä, päällä vakuuttavasti ainoastaan mustaa ja toisessa kädessä valtava määrä ilmapalloja siirappisilla tekstityksillä. Pohjoisen Vaimo jättää silmänsä kiinni tuohon tunnelmaan, kuikkien bussin ikkunasta noiden buutsien perään mahdollisimman pitkään.
Rakasta, rakasta, nuorimies. Älä valehtele, älä koskaan petä.

Kuski kaartaa Audinsa poikittain koko tien keskelle, pysäyttäen Pohjoisen Vaimon matkan anoppilasta koululle. Jätkä nousee autosta itsevarmana, testosteronia puhkuen, nahkarotsi narskuen. Ikää on tuskin kolmeakymmentä, Pohjoisen Vaimoa huomaa, kun jätkä takoo kiroillen hänen etuikkunaansa. Aikansa riehuttuaan jätkä palaa kirein askelein takaisin Audiinsa ja ajaa nykäisevin liikkein eteenpäin, aina sopivan matkan välein ladaten jarrut täysiä pohjaan.
Rakastathan joskus, jätkä. Kerro kerran totuus. Kerran älä petä.

Pikkumies odottaa bussin vieressä ja laskee, josko kaikki ovat paikalla. Räntää vihmoo, muut istuvat jo lämpimässä sisällä kun poika viihdyttää aikuisia jutuillaan. Ikä on vasta kymmenen kieppeillä tuolla pojalla, joka johdattaa Pohjoisen Vaimon kädestä pitäen bussiin oikealle istumapaikalle.
Rakasta aina, poika. Älä opi valehtelemaan. Sinä et petä.

Aikamies istuu fiksuna ja kiillotettuna ravintolan tuolissa, edessään vaimo, kaunis kuin kevät. Pohjoisen Vaimon pesue illastaa ihan lähellä- remuten, äänekkäästi ja vilkkaasti, kuitenkaan onnistumatta peittämään alleen äijän epätoivoista kiroilun pärskettä, alkoholinhuurun pirullistamaa  itseään. Tuo keväinen vaimo saa päälleen roskalavallisen toisensa perään tuoretta lantaa ja älykkäästi muotoiltua julkista nöyryytystä, jotta ketään ei enää huvittaisi pureskella seuraavaa haarukallista.
Rakastitko koskaan, äijä. Totuutta kerroitko. Jätitkö pettämättä?

-----------------------------------------------------------------------------------------

"Mama, mikä on se video jota kaikki meidän luokan pojat katsoo YouTubesta, sen nimi on Mushik?"-kysyy Pikkuveli mietteliäänä eräänä huhtikuun iltana.
"Oi, onko ne katsoneet välitunneilla jotain sellaisia videoita? Oletko katsonut mukana
 heidän kanssaan?" -Pohjoisen Vaimo kysyy ihmetellen Pikkuveljeltä.
"Eikun mitä on ne videot mistä ne oppii että Mushik on sellainen, että kiroilee ja näyttää käsimerkkejä, ei leiki pehmoleluilla, tykkää räp-musiikista ja kohtelee huonosti naisia? -Pikkuveli jatkaa.
"Ai sinä ajattelit että teidän luokan pojat on oppineet niin YouTubesta? Käyttäytyykö ne sitten niin?" -Pohjoisen Vaimo tenttaa lisää sydän käppyrällä.
"Joo ja kanssa ei saa tykätä kaikista väreistä eikä ne koskaan käytä askartelupaperi pakkauksistaan vaikka vaaleanpunaista tai violettia." -Pikkuveljen tarina tarkentuu.
"Tiedätkö mussukka, ei ne pojat ole katsoneet mitään videota. Se mitä he oppii miehistä ja siitä mitä on olla mies, tulee heidän omalta isältä, veljiltä ja sediltä. Ihan niin kuin te opitte omalta papalta sitä mitä on olla mies. Ja diedushkalta, enolta, isoisältä." -Pohjoisen Vaimo kertoo, valmiina koko illan pituiseen keskusteluun. Kuiskuttelu jatkuukin poikasten kanssa kauan pimeässä makuuhuoneessa. Erään Pikkuveljen olo selvästi huojentuu, ja sinä iltana Pohjoisen Vaimo saa ihan erityisen runsaan pehmoisten pusujen ja halien loputtoman vyöryn kahdelta pojalta, joista ihan kohta, vaikkakin vasta hetken kuluttua, on kasvava miehiä.





keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Ustupi Dorogu Duraku

Siinä se komeilee otsikossa- paras ohje Venäjän teille, mikä tuli ajokoulun opettajalta: Anna Tietä Idiootille. Totta, sillä on voinut pärjätä varsin pitkälle. On toki paljon muutakin. Osa on asioita mitkä vain hauska tietää, osa ihan oikeasti tärkeää infoa. Tässä tulee siis Pohjoisen Vaimon kaksi kopeikaa aiheesta autoilu Venäjällä!
----------------------------------------------------------------------------

1. Jokaisesta autosta voi nähdä mistä kaupungista tai alueelta auto omistajineen on. Tätä hauskaa bongausleikkiä Pohjoisen Vaimo perheineen harrastaa aina ollessaan pois Moskovasta, myös Suomessa. Esimerkiksi Moskovassa rekisteröidyissä autoissa on rekisterilaatan viimeiset numerot jotkut vastaavista: 77, 97, 99, 197, 199, 777. Pietarin numerot ovat 78, 98 ja 178. Karjalassa on käytössä nro 10. Pietarin läänin nro on 47.

2. Jos rekisterikilvet ovat värilliset, niin se voi tarkoittaa jotain vastaavista: SINISET kuuluvat sisäministeriön alaisuuteen ja poliisiautoissa kuuluu olla siniset kilvet. KELTAISET kilvet kuuluvat takseille. PUNAISET diplomaateille, ja MUSTAT armeijalle kuuluville ajoneuvoille.

3. Lain mukaan uusilla ajajilla kuuluu olla autossaan HUUTOMERKKI tarra ensimmäiset kaksi vuotta. Tarraa voi pitää kauemminkin jos tuntee itsensä vielä epävarmaksi ajajaksi, mutta minimi aika on sen kaksi vuotta. Sakkoja ei saa vaikka uudella ajajalla ei olisikaan tarraa, tosin poliisi voi asiasta puhutella. Toinen lainvaatima tarra on suuri Ш kirjain, mikä tarkoittaa autossa olevan nastarenkaat. Tämänkään tarran poissaolosta ei saa sakkoja, mutta kolaritilanteessa myös nastarenkaisen auton voidaan katsoa olevan syyllinen toisen auton aiheuttamaan kolariin, jos tässä nastarenkaisessa autossa ei ollutkaan sitä Ш tarraa. Tämä siksi että tarra informoi muita autoilijoita nastarenkaisen auton lyhyemmästä jarrutusmatkasta.

4. Venäläiset rakastavat antaa kaikenlaista muutakin informaatioita takalasinsa kautta, vaikka laki ei näin vaadikaan. Korkokenkä kolmion sisällä huomauttaa muille tielläliikkujille että ratin takana on nainen. Vaikka Pohjoisen Vaimo kyseenalaistaa suuresti tämän tarran tarpeellisuuden, niin toisaalta Moskovan liikenteessä on ihan riittävästi naisia ajamassa juurikin todella korkeilla koroilla. Se ei tunnu turvalliselta ajatukselta.
Poliittisia kannanottoja on paljon tarrojen muodossa, isänmaallisia sotien muisteloita, sekä tarroja mitkä varoittavat toisia kuljettajia ärsyttämästä liikaa alituisella tööttäilyllä. Useat kuskit myös pyytävät välittämistä tieltä toisiltaan, ilmoittamalla tarralla että autossa on lapsia- joskus myös kuinka monta niitä lasta on. Parin viime vuoden aikana Moskovan teillä on lisääntynyt myös "synnytyslahja" autot, mitkä ovat peitettynä lepertelyyn yleensä joko vaaleanpunaisilla tai sinisillä kirjaimilla. "Kiitos mussukka kun annoit minulle tyttären", "Rakas, kiitos pojasta". Pohjoisen Vaimo tähän muistiin kirjoittaa, että Alkuasukasmies on useita vuosia jäljessä näiden lahjojen antamisessa.

5. Lain mukaan lasten kuuluu olla turvaistuimessa 12v ikään saakka. Pohjoisen Vaimon kokemuksen mukaan liikennepoliisi on jo varsin tarkka tästä asiasta- siinä missä lain voimaantulo vuotena (2007), lapset vielä keikkuivat suurimmaksi osaksi autoissa ilman istuimia ja usein myös ilman vöitä ilman että kukaan asiasta olisi huomauttanut, nykyään siitä todentotta saa sakot. Ihan alkuunsa lain voimaantulon jälkeen ei ollut väliä millaisessa istuimessa lapsi istuu kunhan nyt oli jotain alla, voi nykyään saada vielä sakon erikseen jos istuin ei täytä Euroopan turvallisuus vaatimuksia.
Tässä joitain yleisiä sakkosummia vuonna 2016:
-lapsi ilman turvaistuinta 3000r
-kuljettaja tai matkustaja ilman turvavyötä 1000r
-Moskovan kaupungin sisällä parkkimaksun maksamatta jättäminen 2500r
-ylinopeus 20-40km/h 500r
-ylinopeus 40-60km/h 1000-1500r
-60-80km/h 2000-2500km/h tai ajokortti jäähylle 4-6kk ajaksi
-80km/h + ylinopeus 5000r tai ajokortti jäähylle 6kk ajaksi
-juopuneena ajaminen 30 000r ja ajokortti jäähylle 18-24kk ajaksi
(Vuoden 2016 alusta sakot ovat puolittuneet JOS ne maksaa lyhyessä ajassa nopeasti sakon saamisen jälkeen. Tämä ei koske kuitenkaan kaikkia sakkoja, eikä ole tietoa koskeeko se ulkomaalaisten tielläliikkujien sakkoja)

6.  Liikennepoliisin pysäyttäessä ajoneuvon on hyvä muistaa muutama lain vaatima seikka, mitkä koskevat sekä poliisia että pysäytettyä ajoneuvon kuljettajaa. Esimerkiksi nämä asiat on hyvä huomioida:
-ajajan ei tarvitse poistua autosta jollei siihen ole täysin pätevää syytä
-poliisin kuuluu selkeästi kertoa oman nimensä sekä virka-asemansa
-seuraavaksi pysäytetyn ajoneuvon kuljettajan kuuluu tietää syy pysäytetyksi tulemiseen- jos syytä ei anneta, hänen ei tarvitse esittää poliisille edes ajokorttiaan
-tilanteessa jossa ei voi olla varma, työskenteleekö ihminen oikeasti liikennepoliisissa, voi pirauttaa alueellisen liikennepoliisin numeroon ja kysyä asiasta

7.On myös asioita mitä voi kannattaa laittaa merkille liikennepoliisin suhteen, jos Venäjällä ajelu on uusi asia:
-poliisiauton kuuluu olla näkyvillä, puskista ja piilosta valvominen on kiellettyä. Auto ei saa olla maskeroitu tai peitetty
-pimeällä poliisiauto saa olla valvonnassa vain valaistuilla paikoilla
-pimeään aikaan tienvarrella seisoskeleva liikennepoliisin tulee olla varustettu heijastinliiveillä
-poliisiauton ollessa ajossa, lainmukainen ajoneuvon pysäyttäminen kuuluu tehdä joko hälytysvalojen avulla tai kaiuttimen kautta kerrotulla käskyllä tai jollakin muulla äänimerkillä tai käsimerkillä
-jos on joutunut poliisin puhalluttamaksi, voi vaatia vielä virallista lääkärin tarkistusta/verikoetta

8. Omia oikeuksiaan valvoessaan on lain sallimaa tehdä video tai ääninauhoite poliisin kanssa keskustelusta. On mahdollista että virkavallan edustaja ei siitä pidä, tai pyytää sen keskeyttämään, vaikka se on poliisilta LAINVASTAINEN pyyntö. Mahdollisessa oikeustilanteessa nauhoitetta saatetaan käyttää todistusaineistona- tai jättää käyttämättä. Uusi laki asiasta on muodostumassa, toistaiseksi nauhoitetta ei ole pakko käyttää oikeudessa (siis hyväksyä todistusaineistoksi).

9. Muutamia asioita mitkä eivät liity lakeihin, vaan yleiseen- omaan turvallisuuteen ja sujuvampaan autoiluun. Pohjoisen Vaimo suosittelee tankkausta ainoastaan tunnetuilla suuremmilla bensiksillä, sillä pienet yksityisomisteiset asemat voivat myydä ihan mitä tahansa. Yön hiipiessä ei kannata jäädä renkaanvaihtoon keskelle metsää, ainakaan yksin, eikä autonovet auki. Kun vaihtaa rengasta kannattaa lukita siksi aikaa autonovet. Tienvarresta ei kannata ostaa lasinpesunestettä, sillä niissä on usein seassa luvattomia aineita.

10. Kaikkein viimeisimpänä mutta Pohjoisen Vaimon mielestä juuri tärkeimpänä ohjeena Venäjän teille, on huomioida agressiiviset autoilijat. Vasempaa kaistaa ei kannata käyttää ilman halua kaasutella lujempaa, sillä jos siellä köröttelee 60km/h niin saattaa saada liiankin kovan opetuksen. Yksi yleisimmistä opetuksista on nopea ohitus auton eteen, ja jarrut täysillä pohjaan. Pohjoisen Vaimo haluaa huomauttaa että tilanne on todella kiperä ja kuumottava kun ajaa 90km/h liukkaalla tiellä, ja samaan hengenvetoon kertoo että on onni, että he ovat vielä elossa. Tätä kikkaa ei käytetä enää Moskovan sisällä tiekameroiden vuoksi, mutta on todella yleinen suurilla maanteillä kaupunkien ulkopuolella.
On myös todella hyvä muistaa että kaikille päänaukojille ei tarvitse aukaista auton ikkunaa kuunnellakseen valitusta, jos esimerkiksi mitään kolaria ei ole tapahtunut. Valitettavasti löytyy kuumakalleja jotka blokkaavat teitä, liikennettä ja autoja jos ovat todenneet että heidän kuninkaallisuuttaan ei päästettykään risteyksestä ensimmäisenä, tai jotakin muuta yhtä pätevää. Silloin kannattaa varmistaa että autonovet ovat lukossa ja odottaa jos kaveri rauhoittuu, taikka muu liikenne hermostuu hänelle. Vastaavia tilanteita varten voi kyllä pitää mukanaan poliisin numeroa, sekä kameraa valmiina ottamaan kuvaa blokkaajasta ja hänen autostaan (rekisterinumero ylös!!).

..........................................................

Tekstissä olevat lakeihin liittyvät asiat on otettu muutamalta venäjänkieliseltä nettisivulta, jotka ovat erikoistuneet autoiluun, sekä Venäjän liikennepoliisin sivuilta. Lait muuttuvat Venäjällä rivakasti, joten huomautuksena tähän- samat asiat ovat tuskin päteviä enää ensivuonna, puhumattakaan vaikka vuodesta 2020.

Pohjoisen Vaimo toivottaa hauskoja ja turvallisia autoiluretkiä Venäjän teille. Ja malttia kaikille, roppakaupalla.


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Desinfiointiaineen huuruinen päihdepäiväkirja

Autoilu tekstiä odotellessa (joka on valmis mutta kaipaa editointia!), Pohjoisen Vaimo voi tunnustaa nauttineensa liikaa päihteitä viimeaikoina. Ainakin siltä hän kuvittelee tuntuvan tilan, kun on vetänyt liikaa kaikkea ja yhtä aikaa. Ottaen huomioon että hän ei ole todellisuudessa koskaan vetänytkään yhtään mitään, ja ainut alkoholipitoinen mitä taloudesta löytyy on desinfiointiaine, voidaan tarinaa pitää ehkä epätotena. Mutta odottakaapas hetki.

Oletetaan että yksi maalaisplikka olisi eksynyt elämässään asumaan Moskovaan, sen päälle hän olisi vielä kaulaansa myöten äiti-ihminen. Niin että se äitiys olisi erityisen hallitseva osa elämää. Ja myöskin niin, että joskus kello kolmelta aamuyöllä, tuntiessaan varpaat kylmällä keittiönlattialla ja katsoessaan ulos 11.kerroksen ikkunasta, hän voisi hetken aavistaa olevansa osa tuota tähtitaivasta mikä repeilee kerrostalojen päällä. Ja kas, päivän herättäessä aamukuudelta, hän tajuaisi että tuolla kaduilla, noille kaikille muille hän ei ole osa tähtitaivasta. Hän on äiti-ihminen. Jota pitää opastaa, opettaa, arvioida. Käännellä, tutkia. Ymmärtää kirkkaan puolen sekunnin. Ja sitten taas arvioida. Opastaa. Opettaa.

Niin tuo äiti-ihminen on viimeaikoina tuntenut äitiyden oikein nahoissaan. Sillä oletettavasti, hänen vanhempi lapsensa, joka on poikaihminen, joka soittaa kauniisti, joka osaa laulaa. Joka laittaa joskus hänen teehensä suolaa. Joka osaa vitsailla aina oikeassa kohdassa. Joka rakastaa pöytätennistä, vuoria, luontomaisemia, tietokonepelejä ja shakkia. Joka on hymykuoppainen. Joka puhuu kolmea kieltä. Niin tuo poikaihminen, olisi vaihtamassa koulua. Sillä Venäjällä ala-aste loppuu neljänteen luokkaan, ja viidennelle luokalle voi mennä vaikka jonnekin fiksuun kouluun. Jos sattuu pääsemään. Ja koska ollaan Moskovassa, on täysin luontevaa että yläasteelle on pääsykokeet. Sen lisäksi on täysin ymmärrettävää että pääsykokeet valtiollisiin kouluihin ovat kielletty. Siihen päälle voidaankin vielä mainita, että tulossa ei olekaan pääsykokeet vaan "osaamisen monitorointi".

Näinollen viimeisen koko lukuvuoden on tuo äiti-ihminen ohjastanut lastaan, tuota poikaihmistä, läpi yksityistuntien, preppausten ja viilausten sarjan. Ja tämän päälle kun laskee jokapäiväiset noin kolme tuntia kotiläksyjä omasta koulusta, voi ainakin pikkuisen huokaista että eihän se ole todellista. Että miten voi olla edes mahdollista. Eihän sitä jaksa. Ei ole mitään järkeä. Herramanjeekunas. Kädet tärisee, aivot on kohmeessa. Kummallakin. Tiedättehän, kymmenen vuotias on vielä lapsi joka haluaa leikkiä. Kymmenenvuotias tarvitsee vapaata oloa, metsässä juoksemista, kuralammikkojen kaapimista ja vapaapainia patjalla pikkuveljen kanssa. Tuollaista järkeilyä voi pitää ihan luontevana, ainakin jos kysyy yhdeltä maalaisplikalta joka eksyi Moskovaan. Mutta väärässä hän on, tuo onneton äiti-ihminen, niin väärässä. Kuinka hän voisikaan tietää, desinfiontiaine päissään.
Sillä Moskovassa äiti on enemmän äiti, mitä enemmän hän lapsiltaan odottaa. Äiti on vieläkin enemmän äiti, kun ryystää epätoivoisesti pullotolkulla asiantuntijoiden ja pedagogien ohjeita. Kun imppaa heidän oppejaan. Ja näyttää miten tuloksia tulee niiden oppien seuraamisesta. Pedagogeja täytyy kuunnella, ovathan he ammattilaisia, ja äiti-ihmiset eivät ole ammattilaisia. He ovat vain sattuneet synnyttämään. Plops.

Kävikin niin että tuo äiti-ihminen, yhdessä yhden venäläisen isäihmisen kanssa, jota Alkuasukasmieheksikin kutsutaan, päätti että nyt riittää rumba. Nupit oli jo ihan mömmöissä, alkoi tulla krapula. He päättivät että otetaan huhtikuuksi hidas valssi. Tai sellainen modernin tanssin kappale missä vain todella vaivalloisesti oiotaan jalkoja. Välillä pistetään pötkölleen lattialle, ja sitten taas taiteellisesti kinttua ilmaan. Mutta hitaasti. Ja tämän verkkaisen valssin (tai modernin tanssin) takia he ilmoittivat että poikaihmisen harrastuksista jää hetkeksi jäljelle vain kaksi, ja kaikki yksityistunnit lopetetaan. Nyt nukutaan täysiä yöunia, käydään leikkimässä puistossa ja metsässä, tehdään läksyt kouluun, ja sitten vielä opiskellaan pääsykoetta varten ihan itse, niinä hetkinä kun on voimia ja aikaa. Näin he siis päättivät ja myös ilmoittivat opettajille. Vieroitus alkakoon!

Mutta oi miten erehtyväinen voikaan äiti-ihminen olla! Viimeksi eilen hän sai niskaansa täyslaidallisen, ja kun pedagogi tarjoilee sellaisen, on parasta kehua makua ja tyyliä. Tuo nimenomainen pedagogi, jota emme nimeltä mainitse, kertoili äiti-ihmiselle mm. seuraavia varteenotettavia seikkoja: juuri nyt tahtia kuuluisi kiristää, levähtää voi sitten toukokuussa; poikaihmisen pitäisi ottaa koulusta kokonaan pois kahdeksi viikoksi ja treenata ainoastaan pääsykokeita varten; hän ei ole tavannut yhtään ketään muita vanhempia jotka käyttäytyvät noin päättömästi kuin tuo äiti-ihminen miehensä kanssa; heille eivät hyvät koulut ole varmastikaan tärkeitä; poikaihmisen luokkakaveri ei varmasti pääse tuonne kouluun, ja on samalla tasolla pojan kanssa; esimerkillään he näyttävät lapselleen että jos ei osaa jotain kunnolla, on parasta luovuttaa.

Miten vapaa sitä ihminen voikaan olla, tehdessään jotain äärettömän radikaalia ja poikkeavaa. Äiti-ihminen hengittää ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen koko keuhkojen kapasiteetilla! Hänen askeleensa on poikkeavan, lapsekkaan keveitä ja mieli avoimen haaveileva.
Pää selkenee. Aineet poistuu elimistöstä.

Juodaan siis malja päätöksille.