lauantai 30. huhtikuuta 2016

Mushik- Äijä

Nuorukainen kävelee pientä rinnettä ylös kainalossaan lähes itsensä kokoinen, vaaleanpunainen nallekarhu. Hänellä on ikää tuskin kahtakymmentä, päällä vakuuttavasti ainoastaan mustaa ja toisessa kädessä valtava määrä ilmapalloja siirappisilla tekstityksillä. Pohjoisen Vaimo jättää silmänsä kiinni tuohon tunnelmaan, kuikkien bussin ikkunasta noiden buutsien perään mahdollisimman pitkään.
Rakasta, rakasta, nuorimies. Älä valehtele, älä koskaan petä.

Kuski kaartaa Audinsa poikittain koko tien keskelle, pysäyttäen Pohjoisen Vaimon matkan anoppilasta koululle. Jätkä nousee autosta itsevarmana, testosteronia puhkuen, nahkarotsi narskuen. Ikää on tuskin kolmeakymmentä, Pohjoisen Vaimoa huomaa, kun jätkä takoo kiroillen hänen etuikkunaansa. Aikansa riehuttuaan jätkä palaa kirein askelein takaisin Audiinsa ja ajaa nykäisevin liikkein eteenpäin, aina sopivan matkan välein ladaten jarrut täysiä pohjaan.
Rakastathan joskus, jätkä. Kerro kerran totuus. Kerran älä petä.

Pikkumies odottaa bussin vieressä ja laskee, josko kaikki ovat paikalla. Räntää vihmoo, muut istuvat jo lämpimässä sisällä kun poika viihdyttää aikuisia jutuillaan. Ikä on vasta kymmenen kieppeillä tuolla pojalla, joka johdattaa Pohjoisen Vaimon kädestä pitäen bussiin oikealle istumapaikalle.
Rakasta aina, poika. Älä opi valehtelemaan. Sinä et petä.

Aikamies istuu fiksuna ja kiillotettuna ravintolan tuolissa, edessään vaimo, kaunis kuin kevät. Pohjoisen Vaimon pesue illastaa ihan lähellä- remuten, äänekkäästi ja vilkkaasti, kuitenkaan onnistumatta peittämään alleen äijän epätoivoista kiroilun pärskettä, alkoholinhuurun pirullistamaa  itseään. Tuo keväinen vaimo saa päälleen roskalavallisen toisensa perään tuoretta lantaa ja älykkäästi muotoiltua julkista nöyryytystä, jotta ketään ei enää huvittaisi pureskella seuraavaa haarukallista.
Rakastitko koskaan, äijä. Totuutta kerroitko. Jätitkö pettämättä?

-----------------------------------------------------------------------------------------

"Mama, mikä on se video jota kaikki meidän luokan pojat katsoo YouTubesta, sen nimi on Mushik?"-kysyy Pikkuveli mietteliäänä eräänä huhtikuun iltana.
"Oi, onko ne katsoneet välitunneilla jotain sellaisia videoita? Oletko katsonut mukana
 heidän kanssaan?" -Pohjoisen Vaimo kysyy ihmetellen Pikkuveljeltä.
"Eikun mitä on ne videot mistä ne oppii että Mushik on sellainen, että kiroilee ja näyttää käsimerkkejä, ei leiki pehmoleluilla, tykkää räp-musiikista ja kohtelee huonosti naisia? -Pikkuveli jatkaa.
"Ai sinä ajattelit että teidän luokan pojat on oppineet niin YouTubesta? Käyttäytyykö ne sitten niin?" -Pohjoisen Vaimo tenttaa lisää sydän käppyrällä.
"Joo ja kanssa ei saa tykätä kaikista väreistä eikä ne koskaan käytä askartelupaperi pakkauksistaan vaikka vaaleanpunaista tai violettia." -Pikkuveljen tarina tarkentuu.
"Tiedätkö mussukka, ei ne pojat ole katsoneet mitään videota. Se mitä he oppii miehistä ja siitä mitä on olla mies, tulee heidän omalta isältä, veljiltä ja sediltä. Ihan niin kuin te opitte omalta papalta sitä mitä on olla mies. Ja diedushkalta, enolta, isoisältä." -Pohjoisen Vaimo kertoo, valmiina koko illan pituiseen keskusteluun. Kuiskuttelu jatkuukin poikasten kanssa kauan pimeässä makuuhuoneessa. Erään Pikkuveljen olo selvästi huojentuu, ja sinä iltana Pohjoisen Vaimo saa ihan erityisen runsaan pehmoisten pusujen ja halien loputtoman vyöryn kahdelta pojalta, joista ihan kohta, vaikkakin vasta hetken kuluttua, on kasvava miehiä.





Ei kommentteja: