lauantai 4. kesäkuuta 2016

Maaseutua toukokuussa

Kappas, yksi kuukausi menikin jo ohi. Toukokuussa täällä ehdittiin lomailla, hyvästellä kouluvuosi ja ehtiä kiireesti takaisin lomille! Venäläinen kouluvuosi sisältää monta vänkää loma-aikaa, ja yksi parhaista on toukokuun alussa olevat lomat "Mayiskie prasdniki". Se alkaa tietenkin ensimmäisestä päivästä toukokuuta- työväen juhlapäivästä (tai viimeisestä päivästä huhtikuuta), kestäen pari ekstraa, sillä eihän kukaan suoraan juhlapäivän jälkeen mene takaisin töihin. Siinä välissä on noin kolme tavallista työpäivää, kunnes niiden päälle onkin pakko levähtää uudelleen- on vuorossa yhdeksäs toukokuuta eli voitonpäivä. Näiden juhlarupeamien päälle on koulua jäljellä yleensä parisen viikkoa, kunnes alkaa virallinen kesäloma.

Kuka sitten käy ne välissä olevat päivät töissä tai koulussa? Viitseliäimmät. Siihen joukkoon ei kuulunut tänä vuonna Pohjoisen Vaimon pesue, vaan he pöräyttivät maaseudun rauhaan, kierrellen turisteina lähialueen historiallisia paikkoja, koska: 1. lapset ovat juuri siinä iässä että näitä asioita opiskellaan koulussa 2. ja siinäkin iässä että pysyvät vielä mukana vanhempien reissuilla 3. Alkuasukasmies ei ole ikinä aiemmin vienyt nuorikkoansa (köh!) Kultaisen Renkaan kaupunkeihin (mikä häpeä!!).

Niinpä he polkaisivat matkaan ovelina kettuina pahimman ruuhkapäivän jälkeen, päätyen istumaan kolmisen tuntia ruuhkassa Moskovasta ulos menevällä tiellä. Aurinko paahtoi, pakokaasu lemusi ja perheen kolme miespuolista jäsentä osoittivat olevansa äärettömän hyviä turhasta valittajia. Pohjoisen Vaimon taas tuli olla hyvällä mielellä, olihan hän ratin takana omassa autossaan, johon Alkuasukasmies oli hänelle lahjoittanut uudet vanteet naistenpäivänä lahjaksi: "Eikö näytäkin niin hyvältä", "tykkäätkö niistä?", "eikö muuten sovikin todella hyvin auton profiiliin noiden uusien kesärenkaiden kuvioinnin kanssa?".  No tiedättekö, onhan ne fantastiset.

Sekä hikisen että liian kylmän automatkan jälkeen he päätyivät Suzdaliin, heittivät laukut hotellille ja lähtivät jalkaisin tsekkaamaan kylänraitin. Ja siinä vaiheessa Pohjoisen Vaimo ymmärsi että kitinää kannattaa joskus jaksaa kuunnella useammankin tunnin, jos sen jälkeen saa silmiään lepuuttaa tällaisissa maisemissa. Tässäpä tuleekin siis täysin tavoista poiketen, Pohjoisen Vaimon syväluotaava ja analyyttinen kuvakertomus Suzdalista, Vladimirista ja Yurev-Polskista. 



Tähän päättyy kuvakertomus. Pohjoisen Vaimon pesue suosittelee erityisen lämpimäisesti kenelle tahansa historiasta, tiiliseinistä, kauniista ikkunanraameista, kirkoista tai kirkon seinistä, patsastelevista patsaista, mehiläisistä, toisten ottamista hyvistä valokuvista, joista, kauppakujista, hevosista, pastellisävyisistä aidoista ja vaihtelevista ajo-olosuhteista pitäville vierailemista Suzdaliin ja Vladimiriin. Jos pitää erityisen ruosteenvärisistä kirkkosipuleista kannattaa tsekata myöskin Yurev-Polski (paikallisen Kremlin restaurointi on menossa ja jatkuu vuoteen 2020). Osa historiallisista rakennuksista, luostareista ja kirkoista kuuluvat Unescon maailmanperintä kohteisiin. Ja vaikka ei sellaisista jutuista välittäisikään, niin onhan se vaan komeata, mielenkiintoista ja lumoavaa, aukaista ovi ja käydä kurkkaamassa tuhat vuotta taaksepäin ajassa. Sitten illaksi tilata saunan joen varresta, katsella peltojen yli, huokaista. Mennä nukkumaan hörpittyään kuppikaupalla yrttiteetä ja todeta, että kylläpä on hiljaista.
Eihän me ollakaan Moskovassa.

Ei kommentteja: