maanantai 15. elokuuta 2016

Moskovasta merelle


Alkuasukasmies pähkäili lähtöä ainakin kuukauden: milloin lähteä, missä pysähtyä, mitä nähdä. Ja tämän aivoriihen ansiosta eräs perhefarmari kaasutti MKADilta tielle M4 lauantai aamuna tasan kello neljä. Moskovassa voi olla aina varma yhdestä asiasta- jokaisen hyvän idean saa yhtä aikaa parituhatta muutakin, ja niin oli tapahtunut nytkin. M4 sylki eteenpäin kiivasta tahtia moskovalaisia etelään, satoja, tuhansia kiireisiä, stressaantuneita autolastillisia, pullollaan lihaa valmiina Krasnodarskiyi Krain aurinkogrilliin.

Ohi kiiruhti ensin kärkkäitä maissipeltoja, sitten miljoonia auringonkukkia, jotka käänsivät päätään aina valon muuttaessa suuntaa. Hikisiä ruuhkia muutaman kaupungin läpi ja Alkuasukasmiehen hellästi navigoimat ohitustiet perunapeltojen keskeltä (eikös olekin kiva laittaa neliveto kunnon testiin!!). Herkät, Moskovaa ympäröivät aamuneljän vilvoittavat usvat olivat iltapäivään mennessä muuttuneet lähes 40 asteen paahteeksi, akaasioiksi ja sypresseiksi, kun Pohjoisen Vaimon perhe pysähtyi yhdeksänsadan kilometrin taivalluksen jälkeen ensimmäiseen yöpysäkkiinsä. Tievarsimotelli oli täydellinen, ilmanvaihto toimi, ja koko yön Pohjoisen Vaimo kuunteli levottoman moottoritien huminaa ikkunoiden ja seinien läpi. Hän väisteli rekkajonoja, kaasutti oikeassa paikassa, huomasi pietarilaisten ajavan hitaammin kuin moskovalaisten, paikallisten taas madellessa pitkin teitä. Kello kuudelta, tunti huminan hiljenemisen jälkeen he pakkasivat autonsa uudelleen ja lähtivät eteenpäin. Jalka kaasulle.

Kumpareinen maisema vauhditti heitä eteenpäin, mutta Rostov osoittautui vaikeaksi ohittaa. Milloin oli tietöitä, milloin taas niistä aiheutuneita kolareita. Kukaan ei tainnut kuulla tänne asti, kun maan päämies antoi noottia teiden korjaamisesta ruuhkaisimpaan loma-aikaan. Päivämatka oli puolet vähemmän kuin ensimmäisenä päivänä vaikka siihen tuhrautuikin yhtä paljon aikaa. Iltapäivällä perhefarmari pysäköi lastinsa viimeseen yöpysäkkiin ennen merenrantaa- unenomaisen kuumaan paikkaan, missä riisipellot jatkuivat horisonttiin asti, missä kaksi palloa jäätelöä maksoi kuusikymmentä ruplaa, ja missä blinin tilatessaan saikin ripulin.


Kolmantena päivänä jäi ihasteltavaksi vain hurmaavat merta kohden halkovat maantiet ja viiniköynnösten sotilaalliset rivit. (Ihan vain pikkumatka ja sitten ollaan jo uimassa pojat!). DJ Alkuasukasmies laittoi pelkääjän paikalta vielä yhden hitin soimaan, katsoi kuskiaan hellän ihailevasti- "Minä olen sitten niin ylpeä sinusta. Tuo ihana nainen vei meidät Gelendzhikiin"

(toim huom. Video saattaa olla haastavaa katsottavaa esteetikoille ;)










2 kommenttia:

brightoneagle kirjoitti...

Mahtavasti kirjoitettu matkakertomus vaikka aika raskaan kuuloinen matka olikin :) Hyvää lomaa!

Noppuli kirjoitti...

Kiitos,
matka oli kyllä raskas, erityisesti koska unet jäi vähiin. Toista se on sitten täällä paikanpäällä... erittäin epäraskasta ;)
Loma on ollut mitä mainioin!!