sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lähiölauantai

Kun ensin kaupunki oli paukahtanut täyteen lunta, sitten taas muotoutunut uima-altaaksi, seuraavaksi valellut paksun jääkerroksen perhefarmarin päälle ja viimeiseksi päättänyt toivottaa hyvää joulua pari kuukautta etukäteen. Sen komean maiseman sisälle kaupunki kuitenkin jätti  viiltävän jään, jota pitkin Pohjoisen Vaimo heitti lopuksi komeat liparit kahvikuppi kädessään hienon yliopiston edessä, ottaen lähikontaktia maan kanssa käynnissä olevan Bentleyn vieressä;

kun juurihoidettu hammas irtoaa kesken lounaan, sekoittuen suuhun ruoan sekaan erityisen kovana palasena, niin että loputkin hampaat meinaavat nyrjähtää sijoiltaan siinä rytäkässä, ja Pohjoisen Vaimo tajuaa että hänen suussaan ei varmasti ole enää yhtään alkuperäishammasta kun hän täyttää 40v;

kun vanhempainiltana onkin niin perkeleellinen pääkipu, että taatusti kukaan Isoveljen erityisen hienon lyseon opettajista ei varmasti ymmärtänyt sanaakaan Pohjoisen Vaimon mongerruksesta heidän kielellään. Pohjoisen Vaimo uskoi sen kaiken jälkeen että hän ei ole koskaan koko kieltä edes opiskellut, saatikka kuullut sen olemassaolosta, ja se ihminen joka juuri luki venäjän kirjallisuuden vanhaa klassikkoa alkuperäispainoksena, ei ollut hän;

kun kuoroharjoituksissa vieressä istuva alkuperäisväestöön kuuluva naishenkilö räplää kolmenkymmenen sekunnin välein puhelintaan, pureskellen samalla purkkaa ja venyttelee tylsistyneen näköisenä Uggi buutseihin piilotettuja jalkojaan. Ja tietenkin istuu puolinukkuvassa asennossa hartiat täysin lytyssä, ja silti vetaisi oikeassa kohdassa aina täysin puhtaan A2:sen;

kun säärikarvat ovat kasvaneet lämmittäväksi kerrokseksi farkkujen alle eikä niitä vain ole viitsinyt ajella, kulmakarvat ovat ryömineet toistensa luokse sanoen käsipäivää nenän yläpäässä ja pinsetit ovat hukkuneet;

NIIN sellaisen hienon, marraskuisen, moskovalaisen viikon jälkeen on täysin luonnollista että Pohjoisen Vaimo käyttää lauantai-iltansa pesten konttausasennossa koko asunnon lattiat, koska luudanvarsi on ruostunut rikki, ja ihan vain urheilun vuoksi siihen päälle hinkkaa keittiön seinät puhtaaksi.

Ja lopuksi päättää kertoa siitä teille.









2 kommenttia:

brightoneagle kirjoitti...

Niin hauska!! :D :D

Tiedän niin hyvin tuon tilanteen kun kakkoskieli ei luista. Mun englanti on hyvä (kainostelematta sanoen niin hyvä että suurinosa englantia äidinkielenään puhuva ei huomaa että en ole natiivi), mutta välillä etenkin juuri silloin kun pitäisi puhua niin että antaa itsestään ja kielellisistä taidostaan hyvän kuvan niin mulla menee pasmat ihan sekaisin (luultavasti sen takia että tilanteen jännitys lisää kognitiivista taakkaa). Kiinnostavinta tässä on se että vaikka kielellisesti se puhe ei ihan priimaa olisikaan niin se on kuitenkin yleensä ihan ok (uskon että sulla, venäjäksi vanhahtavan kirjallisuuden lukijana on sama tilanne), mutta silti ruoskin itseäni kotiin päästyäni siitä mitä tumpelokieltä osasinkaan suustani päästää. Et siis ole yksin :)

Noppuli kirjoitti...

Kiitos, kiitos!

Minulla onkin ollut sinulle pari kieltä koskevaa kysymystä, mutta ehkäpä en laita niitä tähän, vaan tuonne naamakirjaan. Mulle venäjä on tullut kielistä kolmantena tai neljäntenä (laskien alle ne suomalaisena välttämättömät suomi, ruotsi ja englanti), ja suhteeni siihen on ollut tuskien taival. Useimmat kun tutustuvat Venäjän maahan ensin vaikka kieliopintojensa kautta, minä tutustuin miehen... ja siitä alkoi sitten ristiriitainen taival kielen pariin.
Tuo vanhempainilta oli kyllä kohdallani floppi, sillä kunnon pääkivun iskiessä en osaa edes suomea. Mutta ulkomaalaisena minulle annetaan ihan hirveästi anteeksi, joten tukeudun nyt siihen. Toki kuitenkin ruoskin itseäni kotiin tullessa, ja jatkan sitä varmaan vielä hetken.