Njanja

Jonkin takia Pohjoisen Vaimon elämää Moskovassa ilahduttavat Lena- nimiset naiset erityisen runsaslukuisina esiintyminä. Jos kaikki Lenat olisivatkin juuri samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia sattumus olisi ymmärrettävämpää, mutta näin ei ole vaan he edustavat mitä useampaa ikäluokkaa. Yksi näistä Lenoista on Pohjoisen Vaimolle erityisen erityinen, vaikka Lena tuskin itse sitä tietääkään. Hän on Njanja-Lena, naapurin lastenvahti. 

Njanja-Lena työskenteli samalle perheelle vuosia silloin kun Pohjoisen Vaimon perheen Isovelikin oli vielä pieni, ja Pikkuvelikin ihan vain ajatuksen asteella, ehkä hieman kauemminkin. Lena oli leikkipuistojen rokkaavin njanja- lastenhoitaja joka oikeasti laski lapsen kanssa mäkeä, remusi puiden takana piilosleikeissä eikä koskaan käyttänyt meikkiä. Njanja-Lenan tunnusomaiseen pukeutumiseen kuului aina säänmukainen liivi taskujen kanssa, kesällä kevyempää kangasta, talvella paksumpaa, ja päähän merimiesmäisesti solmittu huivi. Ei-ortodoksimainen kirkkohuivi, vaan asenteikas ja huoleton. Kylmemmillä ilmoilla se oli usein nahkainen. Njanja-Lena ei koskaan paennut puistoista valitellen pääkipua viiden minuutin leikkien jälkeen kuten toiset lastenvahdit (tai vanhemmat), ei varonut korkokenkiään (koska ei niitä käyttänyt), ei seisonut sivussa valittaen työnantajistaan, vaan oli oikea todellinen, kunnollinen aikuinen ihminen. Leikki, osallistui ja puhui perheen lapsen kanssa. Njanja-Lena oli nuorelle äidille, Pohjoisen Vaimolle kuin leikkikenttien rokkitähti jolta hän olisi voinut pyytää nimmarin. Rohkaiseva esimerkki siitä että Pohjoisen Vaimo ei ollut Moskovassa ainoa ihminen jonka mielestä lapset olivat ihan oikeasti ihania, valloittavia ja rakastettavia, ja että heitä tuli myös kohdella niin. 

Yksi ehkä viimeisimmistä muistoista Njanja-Lenasta Pohjoisen Vaimon mielessä oli hetki, jolloin Pikkuveli nukkui vaunuissa rauhallisena ja pysähtyneenä keskitalven iltapäivänä, suurten lumihiutaleiden sataessa hidastettuna maahan. Isoveli ja Masha (Njanja-Lenan hoitolapsi) laskivat pulkalla mäkeä, ja Njanja-Lena kaivoi yhtäkkiä liivintaskustaan munniharpun. "Tiedätkö, sellaiset karvanaamaiset moskovalaiset nuoret miehet mulle opettivat tätä soittoa, he olivat ihan Yakutiassa asti käyneet sitä opettelemassa". Njanja-Lena pisti soitoksi, eikä sen kauniimpaa sinistä iltapäivää sinä talvena enää tullut.

Kuluneella viikolla eräänä iltapäivänä Pohjoisen Vaimon hakiessa Isoaveljea koulusta, oli lyseon pihalla Njanja-Lenan kokoinen yllätys. Siellä hän istui, kiipeilytelineiden luona huivi päässsään. "Oi tiedätkö tämä on vasta minun toinen työpäiväni ja nyt jo tavataan kunnolla. Eilenkin näin sinut kaupanpihalla ja ajattelin että kylläpäs sinä näytät hyvältä. Näytät siltä  että kaikki on hyvin elämässä, kaikki paikallaan niinkuin pitää. Ja katsos nyt noita poikia, mielettömiä roikaleita." Njanja-Lenallakin taisi olla kaikki hyvin:"Enhän minä osaa tehdä mitään muuta kuin tätä, olla lasten kanssa. Vilkaus vain ja tiedän mistä puhaltaa", hän höpötti. Pohjoisen Vaimo istui penkille Lenan viereen ja olo oli heti niin kotoisa. Njanja-Lena on varmasti paras syöpätutkija joka toimii lastenhoitajana, ketä Pohjoisen Vaimo tuntee. Aito ja oikea ihminen. Heistä on joskus Moskovassa pula. 

Kommentit

Suositut tekstit