Roskasakkia

Viime vuotinen ympäristö teema Venäjällä tuotti Pohjoisen Vaimon lähiympäristöön kuumentuneita keskusteluita sekä ulos kierrätysastioita. Ensimmäiset onnen ja hyvänolon tunteet siitä että vihdoin voi kokea vähemmän syyllisyyttä ihmisyydestään, olemassaolostaan kuluttajana ja hiilidioksidia tuottavana yksilönä tällä vihreällä pallolla ovat toistaiseksi kuihtuneet. Moskovan kaupungille lähtee toki peukutukset, sillä joka kodin kulmalla on nykyään vihreyttä hohkaavat kierrätyskeskukset, minne voi lajitella erikseen paperit, lasit, metallit ja muovit. Siihen se on kuitenkin toistaiseksi jäänyt. Kuten moni muukin käytännön asia näillä kulmilla, on tähänkin asiaan lähdetty peruuttamalla liikkeelle. Nyt kun kaupunkilaisten pitäisi kierrättää, on ymmärretty että nätisti lajitelluille roskille ei ole olemassa viimeistä leposijaa. Pohjoisen Vaimon kulmillekin kaartaa pari kertaa viikossa kierrätysauto, joka kierroksensa jälkeen käy kippaamassa jätteet ihan tavalliselle kaatikselle sekajätteiden sekaan.

Tämä miljoonakaupunki on kuitenkin tukehtumassa roskiinsa, ja sopivana innoitteena tälle kaikelle kauniille ympäristöstä huolehtimiselle on tottakai raha. Moskova ympäristöineen asuttaa lähes kahtakymmentä miljoonaa ihmistä, ja rakennusyritykset ovat huomanneet ongelman: nuoret ja rikkaat kaupunkilaiset eivät halua asua kaatopaikkojen vieressä. Kaupunkia rakennetaan loputtomasti rajojensa ulkopuolelle, ihmiset haluavat asua yhä useammin kauempana keskustasta, ja siellä missä pitäisi olla vihreyttä, linnunlaulua ja rauhaa, löyhkää mädänneille jätteille. Vanhat ja tehottomat kaatopaikat vuotavat, saastuttavat Moskovan ympäristössä olevia vesistöjä, ja tekevät liian suurista alueista asuinkelvottomia. 

Tällähetkellä roskakampanjassa on meneillään jokaviikkoiset mielenosoitukset kaatopaikoille johtavilla teillä: kaatopaikkoja lopetetaan, uudistetaan, rahaa jaetaan kierrätyskeskuksien ja polttokeskuksien rakentamiselle. Kaikki on äärettömän dramaattista, tunteikasta, ja toistaiseksi sekavaa. Pohjoisen Vaimolle sataa vetoomuksia lasten luokkien yhteischateistä, välillä pitäisi allekirjoittaa vetoomus kunnollisen polttavan kaatopaikan rakentamisen puolesta, seuraavana päivänä sitä vastaan. Tätä likaista draamaa seuratessaan Pohjoisen Vaimon pesue on opetellut lajittelemaan, viemään kierrätyksen ulos (lasten jokaviikkoinen tehtävä), ja näinollen olemaan hieman edellistä vihreämpi ainakin mielikuvissaan. Ja vaikka kaikki tämä on toistaiseksi täyttä huijausta, jokin pieni positiivinen tunnelataus löytyy tämän kaiken näytelmän takaa. Ehkä tämä kaupunki ei hukukkaan paskaan. Sitten joskus.

Kommentit

Suositut tekstit