Sairasta menoa

Kesa oli kuuma, viipyileva, ajaton ja pysahtynyt. Sen alkupaassa riehuivat ja pitivat karnevaalia jalkapalloturistit, ja sen lopussa Pohjoisen Vaimo kavi hengittamassa sita puhdasta ja sarkymatonta suomalaista hengitysilmaa, joka tuntui hetkeksi kirkastavan aivojen toiminnan. Kesa oli hatkahdyttava ja pirstaloitunut. Ja nyt on jo kylma.

Jo huhtikuusta lahtien ei mikaan suunnitelma tuntunut silta, etta se voisi jonain hetkena toteutua. Alkuasukasmies vaihtoi tyopaikkaa, Pohjoisen Vaimo sai useiden kuukausien tyopestin, ja Suomessa yksi rakas sairastui hyvin vakavasti. On meditatiivista odottaa vaikean leikkauksen alkua ja loppua yli tuhannen kilometrin paassa, ja niin siunauksellista tajuta suomalaisen terveydenhoidon ylivoimaisen paremmuuden takalaiseen verrattuna. Suomalaisissa sairaaloissa ei kuolla siksi, etta sairaalavuoteen vieressa oleva halytysnappi ei ole toiminnassa. Takalaisissa kylla.

Niin alkoi yhden rakkaan toipumismatka siella kauempana, joka viela jatkuu.

Ja sitten Pohjoisen Vaimo soitti ambulanssin Alkuasukasmiehelle.
On taysin mahdotonta osata arvioida tarvitseeko joku ambulanssia vai ei, mutta kun aikuinen mies huutaa kuin hanta tapettaisiin, niin sitten on varmaan parempi. Sen ei pitanyt olla pitka keikka, joten Pohjoisen Vaimo auttoi miehelle vaatteet paalle ja sinne han lahti, kuumaan kesakuiseen yohon. Sita ennen ambulanssihenkilokunta oli koittanut arpoa mika miehella on hatana, ja minne hanet pitaisi vieda. Puolen tunnin paasta tuli soitto yhdesta sairaalasta. Kahden tunnin paasta uudesta ambulanssista, mies oli viety vaaraan sairaalaan, vaaralla diagnoosilla. Kolmen tunnin paasta tuli viesti joka infosi etta nyt hanet viedaan leikkaukseen. Sitten Pohjoisen Vaimo nukahti. Ja parin tunnin paasta yhtakkia herasi. Aamu hieman haamotti jo ulkona. Eika hanella ollut mitaan tietoa missa sairaalassa mies oli.

Kun Moskovassa soittaa ambulanssin, on hoitohenkilokunnan tehtava tehda hyvin tarkka alustava diagnoosi siita, mika ihmisella on hatana. Sairaaloita on satoja, ja jokainen on erikoistunut tiettyihin sairauksiin, on infektiosairaaloita, leikkauksiin keskittyneita, ja leikkauksiin keskittyneet viela eriavat toisistaan siita, mita leikkauksia niissa tahdaan. Diagnoosin jalkeen henkilokunta ottaa yhteytta keskukseen joka nakee missa sairaaloissa on tilaa, ja paattaa mihin sairaalaan potilas kuljetetaan. Alkuasukasmies oli jossain sairaalassa missa tehdaan leikkauksia. Hakukone antoi listan alueen kaikista sairaaloista, ja kellon vieriessa vihdoinkin aamuyhdeksan yli aloitti Pohjoisen Vaimo soittokierroksen loytaakseen miehensa. Han loytyi jo kolmannesta.

Alkuasukasmies on teholla. Tila on vakava. Laakarin voi tavata 11.30.


Yhtakkia edessa oli taysin pysahtyineita, vuosikausia kestavia kymmenen minuutin automatkoja sairaalaan ja takaisin joka paiva, monta kertaa paivassa. Se ensimmainen oli viela pidempi. Alkuasukasmiehen paras ystava tuli kyytiin, joka sattuu olemaan myos simultaanitulkkaaja. Pohjoisen Vaimo ei ollut ollenkaan tietoinen voisiko han ymmartaa sanaakaan venajaa sina paivana. Eika han oikein ymmartanytkaan. Laakari oli vakava. Sairaalan seinat olivat valkoisia. Liikkeet tuntuivat hitailta. Pohjoisen Vaimolle tulkattiin, mutta han ei oikein tajunnut englantiakaan. Alkuasukasmies oli teholla viimeisessa nurkassa, ihan hiessa, silmat seikkailivat edestakaisin hadissaan. Laakekoktail oli vahva, laitteet piippasivat. Pohjoisen Vaimoa pyorrytti se kaikki, oma nalka, pelko, huonot younet, ja kaikki se meteli hiljaisen hadan keskella. Han silitteli Alkuasukasmiehen kasivartta ja sanoi etta kaikki tulee menemaan hyvin. Ihan tosi hyvin. Mies kylla selviaa.

Kun taasen Moskovassa paatyy sairaalaan, omaisen kuuluu huolehtia hyvin paljon potilaan perushyvinvoinnista. Jos omaisella itsellaan ei ole siihen mahdollisuutta, voi sita varten erikseen palkata hoitajan, jota sanotaan njanjaksi. Njana istuu potilaan vieressa kaikki ne ajat jotka sairaala sallii vieraskaynneille, ostaa vessapaperit ja juomavedet, vaihtaa pissapussin katetriin, tarkistaa etta sairaanhoitaja muistaa kirjoittaa kuumeen ylos seurantalappuun.
Jo ensimmaisena paivana teholta Pohjoisen Vaimo sai listan laakarilta tarvikkeista, mita Alkuasukasmiehelle piti ostaa. Steriileja haavansuojia ja muita siteita, vesipulloja joista on helppoa juoda, pesulappuja ja vaahtoa. Toiden ja kotona tehdyn nopeiden tdekkausten valilla Pohjoisen Vaimosta tuli njanja muutamien viikkojen ajaksi.

Sairaalaan tarvittavien asioiden lista tuntuu loputtoman pitkalta ja vaikealta silloin kun on muutenkin hata rakkaastaan. Kaikki vaatteet, vaihtovaatteet, pyyhkeet, nenaliinat, sisakengat, hygieniatarvikkeet... Yksi suurimmista miinuksista on, etta sairaalassa ei ole yleensa leikkauksen jalkeisena aikana mahdollisuutta tehda tietynlaisille dieteille erilaista ruokaa. Kaikki saavat perunamuusia ja lihapullia, vaikka eivat niita saisi syoda. Niimpa Pohjoisen Vaimo keitteli kotona termariin ruokaa, ja vei miehelle sairaalaan joka paiva kaksi kertaa paivassa sopivia ruokia siina vaiheessa kun mies oli jo paassyt teholta. Ruuan lisaksi paanvaivaa aiheuttivat huoneen kylmyys tai kuumuus, ikkunasta tuleva veto ja se, etta mies ei saanut itse ikkunaa kiinni yoksi, eika sita kukaan hanelle laittanut kiinni. Sinansa yksinkertainen asia, mutta Alkuasukasmies oli sen verran kuumeinen ja heikko, etta ylimaarainen veto ja oisten yllattavien ukkoskuurojen tuomat viileammat lampotilat huolestuttivat kovasti.  Pohjoisen Vaimo kierratti sairaalaan aina puhtaita peittoja ja kylpytakkeja, syotti ja juotti miesta, talutti vessaan, pesi pesulapuilla ja myohemmin kaveli hitaita kavelyita sairaalaan ympari ja takaisin huoneeseen miehen kasikynkassa.

Mies kotiutettiin, ja sen jalkeen han on lahtenyt viela kaksi kertaa pillit huutaen samalle matkalle. Yhteensa eri sairaaloissa Alkuasukasmies on ollut varmaankin 1.5kk taman kesan aikana, ja Pohjoisen Vaimolle on tullut sina aikana hyvin tutuksi haavojen hoito, potilaan syottaminen ja juottaminen, ja paahan on kasvanut tarkat (onneksi nakymattomat) tuntosarvet miehen jaksamista kohtaan. Samalla toinen rakas ihminen on Suomessa lapikaynyt sadehoitoja, ja tama kuuma ja kaunis vuodenaika on ollut kuin pysahtynyt kohtaus naytelmasta, tassa kipeassa ja hurmaavassa elamassa.

Nyt syyskuussa Pohjoisen Vaimolla ja Alkuasukasmiehella oli 15v haapaiva. Se tuli ja meni siina toiden, lasten koulunkaynnin, harrastusten, tyomatkojen ja arjen lomassa. Pohjoisen Vaimo osti laihtuneelle, kuihtuneelle ja harmaantuneelle miehelleen uuden vihkisormuksen, ja on sita mielta etta mies ei ole koskaan nayttanyt komeammalle kuin nyt, pitkan leikkausarpensa kanssa. Ja han toivooo sydamessaan etta tulisi viela toisetkin viisitoista vuotta. Ja kolmannet.











Kommentit

Suositut tekstit