Kauniit ja rumat

Ehka tasta asiasta on tullut kirjoitettua painavia sanoja ennenkin, tai sitten ei, mutta nyt juuri sopivasti elamansa neljannen manikyyrin jalkeen eras naisihminen tarvitsee hieman kollektiivista terapiaa. Moskovassa nainen kun ei voi koskaan olla tarpeeksi kaunis. Ruusuposkisena 25-vuotiaana, vasta kaupunkiin muuttaneena pienen lapsosen aitina, Pohjoisen Vaimo ei ollut oikein koskaan vakavasti ajatellut tarvitsevansa mitaan erityista muutosta ulkonakoonsa. Itseasiassa suhteellisen hippimainen teini-ika, varsin feministinen aiti, seka maaseudulla ruumiillisessa tyossa vietetty nuoruus olivat jattaneet tuon nuoren suomalaisen naisen varsin villiin tilaan. Tai luonnolliseen, kuten sanotaan. Saarikarvojen ajaminen? Entas kainaloiden? Kulmien siistiminen? Kaikki tuntui ihan uskomattomalta ajanhukalta.

12-vuoden aikana Moskovan kaupunkikuva on muuttunut ihan yhta jarisyttavasti kuin sen naisvaestokin. Ennen lahes ainoa vaatekappale mita nainen kaupungissa tarvitsi oli minihame, seka korkokengat, tama saasta riippumatta. Nykyaan noita tuskin pepun peittavia pienia vaatesuikaleita nakee huomattavasti harvemmin, ja nayttaa olevan yleisesti hyvaksyttya pukeutua SAAN MUKAAN, myos naisvaestolle. Kovin monet muut asiat eivat kuitenkaan ole edelleenkaan sallittuja, yksi naista vanheneminen.

On myos sattunut ihan vahingossa kaymaan niin, etta tuo kaupungissa eletty 12-vuotta on muuttanut  Pohjoisen Vaimon kasvoja. Han ei nayta enaa teini-ian juuri lapirapikoineelta nuorelta aidilta, vaan sanottaisiinko aikuiselta naiselta. Iho ei ole taydellisen kimmoisa, huonosti nukutut yot nakyvat kasvoilla ja tuntuvat koko kropassa, eivatka suurkaupungin saasteet ja huono vedenlaatu yhtaan auta asiaa. Ja vaikka kaikki saman rapun rouvat kayvatkin piikittamassa itseaan saannollisesti, vetavat tupakkia posket lommolla pihalla jotta ruoka ei maistuisi ja uuma pysyisi hoikkana, niin eras ilta teatterissa sai silti Pohjoisen Vaimon pienen pollan ihan sekaisin.

Sen piti olla kiva naistenilta kavereiden kesken teatterissa, ja olihan sen sitakin. Esitys oli hurmaava ja taidokas, sellainen jonka valiajalla pitaisi kyeta olemaan hiljaa ettei se unimaailma sortuisi. Mutta eihan naisystavien kanssa olla hiljaa. Yksi ystavattarista, puolisen vuotta Pohjoisen Vaimoa nuorempi paikallinen nainen kertoi innokkaana etta oli vasta loytanyt kaupungin parhaan kosmetologin. Niin ymmartavaisen ja hyvan, joka oli myos huomauttanut talle noin s tai m vaatekokoa kayttavalle naiselle, etta hanen- eli asiakkaansa olisi kylla hyva pudottaa myos painoa kymmenisen kiloa. Tasta kommentista ystavatar oli todella innostunut, silla kosmetologi on kylla aivan oikeassa. "Jos totta puhutaan, emmehan me ole nayttaneet parhaimmaltamme jo muutamaan vuoteen, sina ja mina", ystavatar huomautti Pohjoisen Vaimolle. "Tiedatko, joskus on vain hyva kuulla totuus", han jatkoi kasvot hieman punoittaen. "Tulin muuten juuri ottamasta pistoksia, tama kosmetologi, han on niin uskomattoman taitava."

Pistoksia ottamasta. Ottamasta pistoksia. Ystavatar oli ottanut pistoksia. Mita hittoa se tarkoittaa? Ainiin, ihan samaa kuin naapureidenkin kohdalla. Kumimaista naamaa, vaikeasti tulkittavia kasvonilmeita, passiivisen oloisia tervehdyksia hississa. Pitaa keskittya silmiin, oikein uppoutua niihin, ymmartaakseen non-verbaalisia viesteja. Niita pienia mutta niin uskomattoman tarkeita nyansseja, jotka yleensa lisaavat jokaiseen keskusteluun niin paljon mausteita, etta naistenillan jalkeen voi tuntea kuinka vatsa on tyytyvaisyydesta pullollaan keskustelun monimuotoisuutta ja syvyytta. Silmat eivat kuitenkaan riittaneet, eivat sina iltana teatterissa, eivatka monilla muilla treffeilla sen jalkeenkaan. Pitkan aikaa Pohjoisen Vaimo oli tasta oudosta tunteesta ihmeissaan- han ei kertakaikkiaan osannut enaa tulkita ystavaansa, kunnes tormasi netissa artikkeliin jos toiseenkin, ja koko asia alkoi avautumaan.

Nain se nyt vain on. Han asuu kaupungissa missa yli 35-vuotiaita naisia ei ole virallisesti katukuvassa olemassa. Kysyessaan syyta kaikkeen tuohon vaivannakoon parilta kuminaamaksi muuttuneelta ystavaltaan sai Pohjoisen Vaimo vastaukseksi sen, etta heidan pitaa pitaa huolta siita, etta aviomiehet pysyvat heista kiinnostuneina. Hyva juttu.

Ja mita siihen elamansa neljanteen manikyyriin tulee, on Pohjoisen Vaimonkin tendenssit ihan selvasti kaantymassa, silla eihan edellisesta manikyyrista olekaan kuin reilu vuosi, kun taas sita edellisesta viisi vuotta. Vaikka han on toistaiseksi kaupungin ainoa 37-vuotiaalta nayttava 37-vuotias, kukapa tietaa mihin tama kaikki johtaa, onhan marihuanakin selva portti heroiiniin.

Kiitos kun kuuntelit.

Kommentit

Lotta sanoi…
Ihana teksti, ymmärrän täysin tunteesi! Tuo tupakointi on muuten hämmentävä juttu. Ihmeen usein hoikan, hyvistä elämäntavoista ja ruuasta paasaavan (nuoren) naisen salainen ase onkin tupakka. Se kun pitää solakkana. Uuma on tärkeämpi kuin terveys.
Noppuli sanoi…
Hei Lotta!

Ihanaa ja kiitos kun kommentoit, ja samalla anteeksi itseni puolesta- kayn aika harvoin blogissani, ja kirjoitan harvakseltaan. Laitoin jossain vaiheessa kommenttien tarkistuksen, eli hyvaksyn ne ensin ennen julkaisua, joten sun kommentti jai roikkumaan! Mulle tupakointi on kylla kanssa ikuinen ihmettelyn aihe...! Ja taalla Moskovassa kun asustellaan, saankin ihmetella sita yllinkyllin. Ilmeisesti naiset polttavat tallahetkella enemman kuin miehet Venajalla.

Suositut tekstit