Outolintu valittaa koulunkaynnista

Kesken tyopaivan Pohjoisen Vaimon puhelimeen ilmestyy hyvin vihainen viesti Pikkuveljen opettajalta. Isoilla kirjaimilla ja tunteikkaasti kirjoitettu pari lausetta aiheesta- Pikkuveljella EI OLE URHEILUVAATTEITA mukana koulussa!!! Pohjoisen Vaimo pahoittelee tapahtunutta: kyseinen aiti on lahtenyt seitsemalta aamulla toihin, herattanyt lapset, laittanut aamiasen pyodalle, ja muistuttanut Pikkuveljea kaksi kertaa, etta oven vieressa oleva urheilureppu on otettava tanaan kouluun. Oven suljettua takanaan han ei ole voinut taata mita sen jalkeen tapahtuu. Tallahetkella han on noin 40km paassa koulusta ja lapsesta, eika osaa teleportata lapsen urheiluvaatteita tunnille.

Mutta kun se olisikin vain se urheilureppu. Pohjoisen Vaimo on taydellinen paakivun syy kelle tahansa opettajalle, joka on hanen lapsiaan opettanut. Han ei ota pultteja unohtuneista urheilurepuista, todistusten kakkosista jotka johtuvat kotiin unohtuneista vihoista, eika siita etta teinia joskus ihan oikeasti vaan vasyttaa kuusipaivainen kouluviikko, jolloin han jattaa Isonveljen kotiin nukkumaan. Han ei ota pultteja, koska han on itsekin ollut kerran lapsi, ja niin, kovin, hyvin samanlainen.

Tassa vaiheessa kun on asunut omasta aikuisuudestaan jos suurimman osan ajasta poissa Suomesta, alkaa Pohjoisen Vaimon persoona kellua mukavasti siella jossain suomalaisuuden ja venalaisuuden puolessa valissa. Se tuo erinomaisen syyn sopeutua tai olla sopeutumatta mihin tahansa tilanteeseen tai reaktioon mita elama tai ihmiset tuovat tullessaan. Mutta omien lasten koulunkaynti on asia, minka kanssa han jurnuttaa itsepaisesti varsin suomalaisessa nakokannassaan. Vai onkohan se suomalainen? Ehka jotain lapsuudenkodin tuontitavaraa nakokulmiensa kenttaan.

Paikallinen koulunkaynti on jotain ihan muuta. Se on seka pyllysta etta avaruudesta yhtaaikaa, ja sen sijaan etta Pohjoisen Vaimo olisi voinut aikoja sitten todeta "maassa maan tavalla", han on vain paatynyt hiljaiseen yhden naisen protestointiin. Se protestointikin on pyllysta ja avaruudesta, silla aikoinaan he tekivat ihan harkitun paatoksen venalaisen koulun puolesta, kun Isoveli meni ykkoselle. Se paatos oikeastaan hoitui yhdella puhelinsoitolla. Paikallinen yksityinen suomikoulu- 6000e vuodessa, mutta pakollinen uskonnontunneille osallistuminen. Ei kiitos.

Venalainen koulusysteemi on loputtomassa murroksessa sitten Neuvostoliiton, ja vaikka muutoksessa on paljon hyvaakin, ja joka vuosi tuntuu tapahtuvan jotain positiivista, on paljon mista voi valittaa. Paljon. Ja aaneen. Ala-asteen, jonka viimeista luokkaa eli nelosta Pikkuveli tallahetkella kay, on tarkoitus olla lempea ja opiskeluun valmistava. Paapaino matematiikassa ja aidinkielessa, seka englannissa. Ykkosluokalla ei viela saa numeroita, mutta kakkosluokasta saakka on kaytossa arviontiasteikko 1-5. Kaytannossa koulunkaynti on alituista numeroiden peraan juoksemista. Jos unohtaa urheilurepun, saa tunnista kakkosen. Jos unohtaa vihkon missa oli laksyt, saa kakkosen. Jokaisesta kotilaksysta saa aina numeroarvion, seka myos vastauksesta tunnilla. Eli jos viittaa, on parempi olla taysin varma vastauksestaan. Opettaja voi kysya myos heilta jotka eivat viittaa, ja antaa siitakin vastauksesta kakkosen. Naita kakkosia sitten pitaa jokaisen koulupaivan paatteeksi kytata sahkoisesta paivakirjasta, ja ne pitaa korjata, eli nostaa seuraavalla mahdollisella saman aineen tunnilla.

Tallainen koulunkaynti on todella kuormittavaa lasten vanhemmille, ja sen takia hyvin usein vanhemmat palkkaavat lapsilleen kotilaksyjen avustajan, jos siihen on vain varaa. Moskovassa on sen verran paljon hyvatuloisia, etta useilla on. Hyvin usein myos aidit jaavat kotiin ainakin ala-asteen ajaksi, jotta lapsen reppu ja vihot olisivat tarkistettu joka aamu ennen kouluunlahtoa, seka laksyissa autettu- jos laksyt on tehty virheellisesti, niista saa myos huonon numeron. Niimpa suurin tyo onkin tehda laksyt lapsen kanssa yhdessa, jotta ne olisivat aina oikein tehdyt. Useissa perheissa isovanhemmat ovat hyvin isossa ja raskaassakin roolissa lasten kouluun kuljettajina seka tutoreina siihen asti kunnes vanhemmat tuolevat illalla toista kotiin. Ompa Pohjoisen Vaimo tavannut myos perheita, joissa lapset ovat annettu asumaan samassa kaupungissa asuville isovanhemmille maanantaista perjantaihin, koska vanhemmilla ei ole aikaa panostaa lapsen koulunkaynnin avustamiseen.

Isoveli kay myoskin valtiollista koulua, ja on nyt keskikoulun seitsemannella luokalla. Keskikoulu alkaa viitosluokalta, loppuu yhdenteentoista. Isoveli paasi aikoinaan tuohon erityisen kovatasoiseen, matematiikkaan erikoistuneeseen kouluun paasykokeiden avulla, oltuaan ensin yksityisopettajien prepattavana kaksi vuotta. Paasykokeet valtiollisiin kouluihin ovat laissa kielletty, mutta niita silti pidetaan paljon, niita ei vain kutsuta paasykokeiksi. Isonveljen ollessa viela viitosluokalla Pohjoisen Vaimo viela epaili kovasti oliko tuosta muutaman vuoden panostuksesta mitaan hyotya- kaiken hehkutuksen takaa olikin paljastunut varsin armottoman kova koulu. Nyt kun Isoveli on tottunut koulun todella kovatahtiseen opiskeluun, tuntuu ratkaisu oikein hyvalta. Koulu vaalii oppilaittensa hyvinvointisuutta erilaisilla teemaviikoilla ja retkilla, ja koulussa tyoskentelee kaksi psykologia jotka tarkkailevat kokonaisten luokkien, seka yksittaisten oppilaiden vointia ja toimivuutta. Opettajat ovat aineidensa parhaita, ja hyvin valloittavia ja mielenkiintoisia persoonia, jotka osaavat opettaa innostavasti seka mielekkaasti. Mutta tottakai myos siella on ihan sama kakkosrumba.

Mutta miksi Pohjoisen Vaimo onkaan niin kova paankivun aiheuttaja, opettajien kauhu pitkin Moskovaa? Siihen on montakin vastausta, tassa niista muutama.1. Han ei koskaan tee lastensa laksyja, eika koskaan korjaa niita. Lapset tekevat ne itse, ja jos he tekevat ne vaarin, on Pohjoisen Vaimon mielesta tarkeaa etta opettaja nakee ettei lapsi osaa kunnolla tata aihetta. 2. Han ei pakkaa lapsensa reppuja, eika tarkista heidan penaaleitaan joka paiva. 3. Niina aamuina kun han vie Pikkuveljen kouluun, he eivat ole aina ajoissa. 4. Niina aamuina kun Alkuasukasmies vie Pikkuveljen kouluun, he eivat ole aina ajoissa. 5. Han ei muista ihan joka paiva tarkistaa sahkoista paivakirjaa, mika jotaa siihen, etta useimpia kakkosia on jaanyt kakkosiksi. 6. Han ei osallistu sosiaaliseen leikkiin, jossa pitaa vieda aina suurempia ja parempia lahjoja opettajille, jotta lapsi saisi paaroolin naytelmasta, eli lahjontaan. 7. Han ei tee lastensa esitelmia yhtaan mistaan aiheesta, vaan lapset tekevat ne itse, vaikka aihe olisi ihan liian vaikea tai laaja sen ikaiselle. Tuloksena nelosluokkalaisella esim itsetehtyja piirrustuksia ja A4 kokoiselle paperille kasin kirjoitettua tekstia. Pohjoisen Vaimon mielesta "tosi hieno!", opettajan mielesta kolmonen. Alkuasukasmies kerran "auttoi" Pikkuveljen esitelman teossa- opettajan mielesta viitonen. Ei pida koskaan aliarvioida nelikymppisten taitoa tehda ala-asteelaisten esitelmia. Rautainen ammattilainen.




Kommentit

Suositut tekstit