Toukokuun tuliainen

Toukokuinen aamu on yllättävän kirpakka, johon Pohjoisen Vaimo on varustautunut liian ohuella takilla. Aurinko paistaa läpitunkevasti pyyhkien karanteeni katuja. Auton starttaus, ja kymmenen minuutin vaatimaton matka. Perillä. Pohjoisen Vaimoa hiukan oksettaa, oudoksuttaa, unettaa.

Vastaanotto aulassa on tehokasta ja hyvin epädramaattista. Kaikki ovat niin ihanan ystävällisiä- Moskovassa sitä ostetaan isolla rahalla. Pohjoisen Vaimoa pyöritetään tutkimuksesta toiseen, omalääkäri käy hipaisemassa hihasta. Pian nähdään yläkerrassa.

Hissimatka ja saliin. Kaikki on niin fiinisti siistiä ja modernia, kellään ei ole kiire. Sängyssä pitää maata puoli tuntia, ja sitten se alkaa- se vanha ja tuttu, järkyttävä, viiltävä supistusten merimatka kohti uutta. Pohjoisen Vaimo on ollut ammattilainen luodessaan itselleen periaatteita. Ja yksi niistä oli että yli kolmikymppisenä ei saateta enää lapsia maailmaan. Tässä sitä ollaan.

Muutamia tunteja kuluu hiostavassa ja keinuvassa laivassa, jonka kyydissä on vielä hyvä. Jossain kohdassa Alkuasukasmies saapastelee kasvomaskeineen paikalle, istahtaa sohvalle ja huokaisee. Pohjoisen Vaimo itkee. Kaikki on ollut jotenkin niin paljon. Uuden asunnon osto, remontti, muutto, Isonveljen teini-ikä, mahan kasvatus, korona ja karanteeni, kuukausien kotona istuminen. Synnytyssairaaloiden sulkeminen ja muuttaminen korona sairaaloiksi. Hätä kaikkein pienimmäistä kohtaan.

Tällä merimatkalla ei ole oikeasti ketään muuta kuin Pohjoisen Vaimo ja pikkuisin. Alkuasukasmies puristaa kädestä mutta ei ole laivassa. Lena-kätilö on sankaritar. Niin pieni, hiljainen ja niin äärettömän luja. Iltapäivän ollessa jo hyvin käynnissä, on salissa menossa viimeinen, hikisin ja vaarallisin tunti, vaikka Pohjoisen Vaimo ei sitä tiedä. Kätilö asettelee Pikkuisinta oikeaan asentoon joka kolmannella supistuksella, valot räpsähtävät täysille, lääkäreitä ja hoitajia tulvii ympärille.

Aina ekalla ja tokalla. Sitten pysähdys. Ja uudestaan. Ekalla ja tokalla. Ekalla...

Pysähdys.

Kello 15.03 maailmaan sujahtaa Pikkuisin, vihertävän veden peitossa oleva, niin tuttu, ihan uusi pienenpieni. Kolmas poika.

Ihana kun tulit. Tervetuloa. Sinua rakastetaan.




Kommentit

Suositut tekstit