Kotona päivät pääksytysten

Täällä sitä istutaan, neljännessätoista kerroksessa ja ihastellaan läpivetoa koko rahan edestä. Vaikka kaikki maailman merkit siihen viittasivatkin, kukapa olisi siltikään uskonut että kevät menee näin. Tammikuusta tänne asti on ollut ihan kohtuullinen matka. Sanottaisiinko myöskin maltillinen.

Kaikki alkoi (henkilökohtaisesti) siitä että Pohjoisen Vaimon kiinalaisasiakkaat alkoivat perua matkojansa. Samaan aikaan Moskovan lentokentillä kavereilta mittailtiinkin jo kuumetta maahan saapuessa. Helmikuussa lapsosten kouluissa alettiin mitata aamuisin oppilaiden lämmöt, ja tehtiin listat missä maissa ja milloin perheet olivat matkustelleet. Pohjoisen Vaimon pesue ei ollutkaan polkenut polkuja muualle kuin remonttikauppaan ja kotiin jo kuukausien ajan. Maaliskuun alusta sai jättäytyä pois koulusta jos perheet niin tarpeelliseksi katsoivat. Ja niin katsottiin tässä perheessä.

Alkuasukasmiehen työpaikalla karanteenikäskyt läpsyivät menemään jo täyttä vauhtia samaisen kuun alussa. Miekkonen komenteli alaisiaan kotiin pariksi viikoksi tulivat he ihan mistä maasta tahansa, ja sitten koko yritys päättikin tehdä töitä vain kotoa käsin. Ottaen huomioon että kyseessä on yksi Venäjän suurimpia yrityksiä, päätös oli huomattava. Siinä vaiheessa kun Moskovassa napsahti päälle karanteeni kaikille, oli Pohjoisen Vaimon perhe jos istuskellut parisen viikkoa kotona.

Karanteenissa on ollut puolensa, erityisesti koska puoli tuntia ennen koko kaupungin täyskaranteenin aloitusta viimeinen muuttokuorma tuli uuteen asuntoon. Nyt jos työpaikat menee samalla alta pois, on asunnosta tullut ainakin nautittua ja itseä kehuttua hyvistä pohja-ja remonttiratkaisuista, ennenkuin  henkilökohtainen konkurssi vie koko perheen takaisin niihin tuttuihin ja liian pieniin neliöihin. Tietynlaista eksotiikkaa ja hauskuutta eristettyyn elämään ovat tuoneet uuden asunnon ovien puuttuminen (tehdas laitettiin kiinni viranomaisten taholta eikä ovia voi toimittaa vasta kuin karanteenin loputtua), sekä huonekalujen vähyys, sillä nyt ei luonnollisestikaan saa eikä voi ostella mitään. Tai no voi, jos tykkää ostaa huonekaluja ainoastaan kuvien perusteella ja jos kelpaa se mitä varastossa on vielä jäljellä.  Ja aika vähän niissä on jäljellä, kokeiltu on.

Pikkuveli ja Isoveli ovat puurtaneet etäkoulua hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Koska Isoveli on Todella Hyvässä Koulussa, on hänen koulunkäyntinsä ja etäkoulun järjestyminen ollut fiksua ja huolellista, ja koska Pikkuveli taas on Ihan Tavallisessa Koulussa, on opiskelu ollut ihan mitä sattuun. Päivät ovat menneet nettituntien tahdittaessa rytmiä aamusta iltapäivään, läksyjen siivittäessä iltoja, sekä liiallisessa tietokone pelaamisessa. Ulkoilla ei saa, joten Pohjoisen Vaimo on järjestänyt vaihtelevalla suosiolla kotoisia jumppatuokioita lasten päiviin, jotka ovat olleet kumma kyllä paljon enemmän teinin mieleen kuin Pikkuveljensä.

Noin kerran viikossa Pohjoisen Vaimo on ladannut itselleen kulkuluvan autoiluun mos.ru sivuston kautta ja käynyt asioilla. Ensimmäisellä kerralla se oli jännittävää, sen jälkeen on tullut todettua että ketään ei kiinnosta tavallisen perheenäidin pörräilyt. Koko perheen jokapäiväiseksi huvitukseksi on tullut myös seurata ikkunoista kuinka läheisessä puistossa poliisien kierroksen jälkeen lenkkeilijät ilmestyvät yhdestä portista, ja poistuvat vastakkaisesta poliisien taas saavuttua. Ompa tullut kuultua myös lause - me ei sitten huomattu sinua! kun yleiskuntoaan ylläpitävä karanteeni kansalainen on jolkotellen ohittanut vartijat.

Vaikka yleisilmapiiri on hieman väsähtänyt on ollut mielenkiintoistakin katsoa karanteenia ja pandemiaa Venäjän sisältä käsin. On ihan selvää että kriisi ei ole ensimmäinen lyhyen ajankaan sisällä, ja että venäläiset ovat jokseenkin tottuneita elämään kaikenlaisten takaiskujen kanssa. Ihmisissä on selvästi voimaa ja kärsivällisyyttä, sekä hullua kekseliäisyyttä ja joustavuutta, mikä saattaa osaksi kostautua ja toisaalta taas myöhemmin viedä kaikkia helpommin eteenpäin.

Tällähetkellä karanteenin loppumisesta ei ole muuta tietoa, kuin että ns vapaapäivät jatkuvat 11.05 asti. Lasten kouluista on jo ilmoitettu että lukuvuosi loppuu ilman kouluun palaamista 15.05, ja etenkin Isolleveljelle se tietää hyvin paljon töitä monien kouluvuoden lopun kokeiden ja lukuvuoden lopun mennessä täysin päällekäin samalle viikolle. Alkuasukasmies odottaa kovasti töihin paluutaan sillä sängyltä etänä johtaminen ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelisi. Pohjoisen Vaimo taas odottaa luvallista ulkoilua vaikka edes perheen kesken tai yksin. Mikään ei juuri nyt kuulosta niin hyvälle kuin kävelylenkki kodin lähellä keväisen leppeässä Moskovassa.




Kommentit

Suositut tekstit